Ajatuksia asuntolainasta

kuva: pixabay.com

Olen jo jonkin aikaa tiennyt haluavani ostaa asunnon melko pian valmistumisen jälkeen. Opiskellessani säästöjä ei olisi ollut tarpeeksi ja tiesin, etten tule jäämään opiskelupaikkakunnalleni, joten siinäkään mielessä asunnon ostaminen aikaisemmin ei kiinnostanut, vaikka säästöjä olisi ollutkin. Ajatukset asunnosta jäivät myös hetkeksi tauolle, koska suunnitelmissa oli muutto toiseen maahan, jossa olisin asunut miehen asunnossa ainakin aluksi, mahdollisesti sitten myöhemmin ostanut puolikkaan siitä. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi ja olen vähitellen alkanut miettiä oman asunnon ostamista tosissaan.

Bruttopalkkani on 3 200 euroa ja käteen siitä jää noin 2 400 euroa, lounaat tosin nipistävät tästä vielä noin satasen. Mistään suurista summista ei siis puhuta, mutta menoja tässä postauksessa analysoimalla huomaa, että saan nettopalkasta puolet säästöön ja vuokraan kuluu noin viidennes. Nykytilanteessa pärjäisin todennäköisesti 1 000 euron nettopalkalla: 500 euroa vuokraan ja 500 euroa muihin menoihin. 

Olen ajatellut, että voisin tulevaisuudessa maksaa asuntolainaa pois noin 1 000 eurolla kuussa, toki riippuen vastikkeiden koosta. Siten vastikkeeseen ja muihin kuluihin jäisi vielä 1 400 euroa, palkan noustessa toki enemmänkin. 1 000 euron erissä, 25 vuoden maksuajalla ja 1,5 % korolla  lainaa voisi saada noin 250 000 euroa. Jos korot nousisivat 6 prosenttiin, kuukausierä olisi noin 1 600 euroa. Silloinkaan en joutuisi vararikkoon, vaikka summa suuri olisikin. Korkojen mahdollisen nousun aikaan palkkanikin olisi todennäköisesti jo noussut. Ja vaikka puskuri todennäköisesti kuluu tulevaan asuntoon, ei se tarkoita, ettenkö alkaisi kerryttämään uutta summaa tilille samantien.

kuva: pixabay.com

Koska minulla ei ollut hajuakaan kuinka paljon voisin saada lainaa, kokeilin hakea melko yläkanttiin arvioitua summaa 220-250K euron väliltä. Minulla ei ole mahdollisuus käyttää vakuutena vanhempien ökyasuntoa (koska mitään ökyä ei edes ole) eikä osakesalkkuni ole suuren suuri. Korostin kuitenkin ASP-tiliäni sekä halukkuuttani ottaa tarvittaessa maksullisia lisävakuuksia. Oletin, että saisin vähintään Helsingin ASP-lainan maksimimäärän 180 000 euroa. Mutta miten väärässä olinkaan.

Kovin monesta pankista en ole lainaa hakenut, mutta kahdesta olen saanut noin 160 000 euron tarjouksen ja yhdestä todettiin melko kylmästi, ettei pankki aio jatkaa neuvotteluja (koska pyysin liikaa eivätkä he ilmeisesti halunneet antaa vastatarjousta). Ottaen huomioon ASP-tilini sekä puskurini, omia säästöjä pystyisin laittamaan asuntoon noin 30 000 euroa. Toki riippuen myös siitä, kuinka pian muutto tapahtuisi, koska huonekalujakin pitäisi ostaa. :D Ostettavan asunnon arvo voisi siis olla noin 190-200K euroa, jolla saisin synnyinkaupungistani isonkin asunnon, mutta täällä pk-seudulla tilanne onkin täysin toinen. 

Koska olen asunut kuusi vuotta väliaikaisissa asunnoissa eikä lapsuudenkotinikaan ollut mitenkään modernimmasta päästä, omalta asunnoltani toivoisin tiettyjä asioita. Haluisin kodin olevan uusi/uudehko tai vähintäänkin äskettäin remontoitu. Erillinen makuuhuone on ehdoton, yksiöissä (varsinkin nykyisessä 15,5 neliöisessä) asuminen on alkanut tympimään ja jotenkin yksiöissä on vain sellainen opiskelijameininki. Lisäksi, koska asun tällä hetkellä uunittomassa ja liedettömässä (no, Ikean yksipaikkainen kannettava induktiotaso auttaa) asunnossa, toivoisin omistusasuntoni keittiöltä isoa jääkaappipakastinta, nelipaikkaista liettä, uunia ja astianpesukonetta. Sijaintina Helsinki, Espoo tai Vantaa, mutta mielellään niin, että uskaltaa illallakin kävellä yksin ja julkiset yhteydet ovat hyvät. Plussaa vielä siitä, jos lähikauppana olisi jokin muukin kuin Alepa tai K-market.

Asuntojani selatessa huomasin kuitenkin nopeasti, että tuolla summalla on hankalaa saada kriteerejä täyttävää asuntoa. Yhden kivan löysin, mutta sekin ilmeisesti meni jo ja valmistuminen olisi vasta reilu vuoden päästä. Täytyy myöntää, että pankkivirkailijoiden harmittelut siitä, että haen lainaa yksin, eivät ainakaan auta asiaa. Lisäksi harmittaa, ettei järkevällä rahankäytöllä ja säästeliäillä elämäntavoilla ole näköjään mitään merkitystä. Todennäköisesti saisin paljon enemmän lainaa vaikka tienaisin tuplasti ja tuhlaisin niin, että tili olisi tyhjä aina juuri ennen palkkapäivää.

Nyt olenkin hankalan tilanteen äärellä: tyydynkö johonkin "ihan kivaan" asuntoon, vaikka etsinnässä onkin sellainen, jossa asuisin mielelläni 5-10 vuotta vähintään. Vai asunko 1-2 vuotta vielä tässä pienessä luukussa (koska muuttaminen isompaan ja kalliimpaan vuokra-asuntoon sekä huonekalujen ostaminen ei oikeastaan kiinnosta) ja säästän kaikessa, jotta saisin 10 000 - 20 000 euroa lisää, jolloin 160 000 euron laina voisi riittää. Siinä vaiheessa toki palkankin pitäisi olla parempi. 

Asuntohaaveet saattavatkin siis jäädä toistaiseksi taka-alalle. Keskituloisena sinkkuna ei tässä "kisassa" näytä pärjäävän kovinkaan hyvin. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että olen tähän mennessä saanut säästöön jo noin 30K euroa. Jos pitäisi aloittaa ihan nollasta, olisi asuntohaaveiden toteutuminen todella kaukana. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!